Syntipukin päiväkirja

2. 

Oma yritys

- Ihanaa, vihdoinkin saan avata ovet omaan joogahuoneeseen! 

Olin innoissani, sillä kädessäni oli avaimet uuteen joogahuoneeseen. Joogahuone, joka oli ollut haaveenani joogaopettajaksi valmistumiseni jälkeen. 

Alku ei ollut helppo, sillä olin vielä toisessa työpaikassa kun mahdollisuus omaan yrityksen perustamiseen tarjoutui. Työpaikasta irrottautuminen oli kivulias prosessi, sillä olin ollut pitkään alalla ja irtisanoutuminen merkitsi kokonaista elämäntyylin muutosta. Olin kuitenkin tietyllä tavalla kasvanut ulos työstäni ja tarvitsin muutosta. 

Nyt tämä muutos oli suoraan edessäni. Oma joogahuone! Oli jo aikakin alkaa tehdä jotakin omaa. 

Muutokset olivat muutenkin vieneet mennessään, sillä olin juuri muuttanut tälle pienelle paikkakunnalle, pois suuren kaupungin hälinästä. Kuvittelin olevani palannut juurilleni, maailmaa nähneenä ja kaiken kokeneena. Nyt oli aika rauhoittua ja tehdä jotain pienimuotoisempaa. 

Olin jo muutaman kerran pitänyt joogatunteja, hiljalleen tutustuttaen tulevia asiakkaitani tähän uuteen ja vähän outoon lajiin. Sana oli kiirinyt eteenpäin ja minulla oli käytännöllisesti katsoen asiakkaita valmiina, kun seisoin liikehuoneiston oven edessä, valmiina avaamaan oven ja aloittamaan toiminnan. 

Lihaksi tullut unelma

Sen lisäksi, että minulla oli valmis asiakaskunta, olin myös hieman saanut mainetta uutena yrittäjänä. Olin melko varma, että minua ei juuri kukaan tuntisi etukäteen, mutta oma työni tulisi tekemään lähtemättömän vaikutuksen ja saisin jalansijaa yrittäjien keskuudessa. 

Onnistuin löytämään pienen ja vakituisen kävijäporukan, jolla aloitin toiminnan. He olisivat siis uusi heimoni ja vakituinen asiakaskuntani! En olisi voinut olla onnellisempi, sillä he tuntuivat olevan juuri sellaisia ihmisiä, joille joogaaminen vaikuttaa suotuisalla tavalla. 

Usein tuntien jälkeen jäimmekin keskustelemaan tunnilla esiintulleista aiheista, kuten työn aiheuttamasta stressistä. Mitä nyt keski-ikäisyyden kynnyksellä ja ruuhkavuosien keskellä pohditaankaan. Tunnelma oli omasta mielestäni keveä ja pyrin olemaan tunnin jälkeen käytettävissä kuuntelemiseen. 

Olin iloinen, sillä tunsin voivani olla hyödyksi muille. Omassa elämässäni joogaaminen oli auttanut minua tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka ehkä ulkopuolisesta saattaisivat vaikuttaa kaistapäisiltä, mutta omasti mielestäni olin vain yksinkertaisesti valinnut oman tieni. Silloin tielleni ei tule esteitä, vain hidasteita. 

Ennen pitkää huomasin, että muutamat asiakkaat jäivät juttelemaan säännöllisesti. Etenkin yksi asiakkaista alkoi avautua hyvin henkilökohtaisista asioistaan. Näitä asioita hän kertoi avoimesti ja pitkään ja pyrin olemaan hänelle mahdollisimman neutraali kuuntelija. Väliin saatoin saada sanottua jotain, joka selvästi oli juuri sitä, mitä hän tarvitsi.

Tämä asiakas kuunteli tarkkaan ja selvästi oli kuuntelijan ja ymmärtäjän tarpeessa. Hänen oma elämänsä oli lähes täydellistä kiiltokuvaa: vakituinen ja tärkeä työ, uusi avioliitto ja sen myötä tullut uusi koti uusperheineen. Kaikessa tässä oli kuitenkin paljon sulateltavaa ja minä kuuntelin yrittäen ymmärtää ongelman ydintä.

Kerta kerran jälkeen keskustelut venyivät ja syvenivät ja pian Kaisalta tulikin kaveripyyntö sosiaalisessa mediassa. Sen hyväksymisen jälkeen yhteydenpito jatkui myös muulla ajalla. 

Pian minua alkoi ihmetyttää Kaisan käyttäytyminen. Hän oli selvästi sitoutuneempi minuun kuin minä häneen. Äkkiä oltiinkin jo hyvin oudossa tilanteessa, jossa asiakkaani alkoi pitää minua ystävänään. Hän myös avoimesti hehkutti uutta, rakasta ystäväänsä, sosiaalisessa mediassa ja toi minulle pieniä lahjoja. 

 - Miten tässä pääsi käymään näin? ajattelin.

Jatkuu