Syntipukin päiväkirja

 3. 

Ensimmäinen kohtaaminen 

Arki uudessa kylässä alkoi vauhdilla. Joogahuoneen pitäminen piti minua kiireisenä, olinhan vasta aloittanut elämäntapayrittäjänä. Elämäntapani oli ollut aikaisemmin jotain ihan muuta, mutta olin  innoissani. Nyt voisin tehdä joogahuoneesta rauhan ja levollisuuden tyyssijan. 

Joogahuoneen piti olla juuri sitä, mitä itse olin kaivannut entisessä, hektisessä työssäni. Asiakkaani saisivat nyt astua sisään, nauttia kiireettömyydestä ja rauhasta, kuin palaisivat kotiinsa. Maalasin itselleni kuvan paikasta, jossa ei tarvittaisi puhelinta tai sosiaalista mediaa, osallistujat tuntisivat lämmön ja levollisuuden virtaavan itseensä ja lähtisivät koteihinsa ladattuina, valmiina ja energisinä. 

En olisi voinut olla onnellisempi kuin silloin, kun ovesta asteli ulos raukeita ja hymyileviä ihmisiä! Tämähän toimii sittenkin, miksi olin arastellut oman yrityksen perustamista? 

Olin palkannut itselleni myös apuvoimia, työntekijöitä, jotka olin valinnut vierailemalla heidän tunneillaan. Valinnanvaraa ei mainittavasti ollut, joten päädyin valitsemaan muutaman työntekijän sillä perusteella, millaisen vaikutelman he olivat tehneet ensiminuuteilla. 

Näin yhdeksi työntekijäkseni valikoitui Karla. 

Muutos

Karla teki työtään siitä selvästi nauttien ja hänen tunneillaan asiakkaat viihtyivät. Joogaopettajalle yksi parhaimpia avuja on se, että hän pystyy olla asiakkaille eräänlainen esikuva, harjoittelun tavoite. Karla oli juuri sellainen, jota katsellessa ja kuunnellessa halusi tehdä juuri kuten hän neuvoi ja opasti. Hänessä oli karismaa. 

Kun Karla astui huoneeseen, kaikkien huomio kiinnittyi häneen. Hänellä oli kyky herättää huomiota sanomatta sanaakaan ja hän myös nautti huomion keskipisteenä olemisesta. Sen vuoksi olikin hyvin hämmentävää, että minut hän alkoi ohittaa ensin satunnaisesti ja muutaman viikon päästä jatkuvasti. 

Hän saattoi töihin saapuessaan kävellä ohitseni sanomatta sanaakaan. Olin aluksi hämmästynyt ja mietinkin, olinko sanonut hänelle jotain sellaista, mikä aiheuttaisi viileän suhtautumisen. Lopulta tulin siihen tulokseen, että olin ollut tämän joogaopettajan kanssa niin vähän tekemisissä, etten ole voinut sanoa mitään sellaista, mikä olisi voinut olla syynä hänen käytökseensä. 

Päätin sietää hänen ylimielistä käytöstään, sillä asiakkaat pitivät hänestä ja hän ei milloinkaan osoittanut ylimielisyyttä heille. Merkitsin itse tuon käytöksen, sillä olinhan ennenkin hoitanut työtehtäviä hyvin haastavien ihmisten kanssa. 

Nyt Karla osoitti käytöksellään pitävänsä minua korkeintaan pölyhiukkasen arvoisena. Lisäksi hän alkoi vastailla sähköposteihini ikävillä tavoilla. 

Lopulta olimme tilanteessa, jonka seurauksena alkanut tapahtumasarja ulottuu tähän päivään saakka. 

Konflikti

Eräänä iltana Karlalta tuli viesti, jonka mukaan hän ei voinut hyvin.

- Olen loukannut selkäni viime viikolla ja olen ollut sen vuoksi sairauslomalla. Nyt minusta tuntuu, että en ole huomenna työkuntoinen.

Sairausloma, josta minä en tiennyt mitään? No, olisihan varoittaminen vähän aikaisemmin voinut olla hyvä tapa toimia tällaisessa tilanteessa. Olin kuitenkin varautunut tällaiseen ja, rehellisyyden nimissä, olin vähän odottanutkin jotain tällaista. Se, että tekee itsestään tärkeän, on ominaista monille ihmisille ja tämä oli Karlan tapa osoittaa minulle oma paikkansa .

Omaan kalenteriini on varattuna aikaa juuri tällaisia tilanteita varten. Niinpä minulle ei tehnyt tiukkaakaan hoitaa Karlan joogaohjaus ilman ongelmia. Tämä ei ilmeisesti ollut Karlan mieleen.

- Kiitos kun ilmoitit minulle. Voisitko toimittaa minulle myös sairauslomatodistuksen ja samalla verokortin? Palkanmaksuaika lähestyy. Pikaista paranemista!

- Lupaan etsiä sen. Kiitos. 

Pian sen jälkeen tulee valokuva, joka on pahasti särisevä ja otettu selvästi tietokoneen näytöstä. Näytöllä saattaisi ehkä näkyä jokin luku, ehkä 20, ehkä 28 tai 18. Joka tapauksessa päättelen, että kuva on otettu verokorttilaskurista. 

- Karla, tuo on kuva veroprosentistasi. Se ei valitettavasti ole verokorttisi, vaan kuva veroprosentistasi. Palkanlaskija tarvitsee verokorttisi, josta käy ilmi palkanmaksuun tarvittavat asiat, kuten veronumero ja raja, jolle tuo veroprosentti riittää. Voisitkohan kysyä joltakin, joka osaisi neuvoa?

- Itse sanoit, että veroprosentti riittää. Se näkyy, mikä ongelma? Olet kaiken lisäksi ILKEÄ!!! Mistä helvetistä voin tietää mitä tarvitset, jos et kerro.

- Rauhoituhan nyt, tässähän on kyse sinun palkastasi ja siitä, että se tulee maksettua oikein. En kyllä muista sanoneeni, että veroprosentti riittää, sekoitat minut nyt ehkä johonkin toiseen. 

- Kiva. Odotan kyllä todella sitä hetkeä, kun ei tarvitse olla sun kanssa tekemisissä..

Tärisen, sillä tämä tulee kieltämättä yllätyksenä. Tajuan, että tähän taitaa liittyä enemmän kuin se, mitä juuri äsken luin puhelimen näytöltä.  

Ja tämä oli vasta alkua. 

Jatkuu.