Pysy omassa totuudessa

Tervetuloa

Tervetuloa lukemaan päiväkirjamaista tarinaa, jonka pääosassa on keski-ikäinen nainen. Päiväkirjamainen rakenne siksi, että tämä on ensisijaisesti oma kertomukseni ja näkemykseni tapahtumista ja tapahtumaketjuista omassa elämässä. 

Ensimmäinen jakso tulisi epäilemättä olla lähtökohta. Lähtökohtaa on kuitenkin vaikeaa hahmottaa, sillä asiat ja tapahtumat ovat lähteneet käyntiin jo vuosia, kenties jopa vuosikymmeniä sitten. En tiedä. Asiat ovat saaneet alkunsa minun tietämättäni enkä onneksi edes aivan kaikkea tiedä.

Koska oma elämäni on niin kovin erilaista ja vähän tylsääkin, on oman elämänsä draamakuningattaret tehneet siitä hieman jännittävämpää lisäämällä ja poistamalla sopivaksi katsomiaan asioita. En tiedä, miksi näin tapahtuu, mutta olen melko varma, että draamailuun on olemassa jokin alkuunpaneva voima. Ehkä tämä voima on lihaa ja verta, ehkä vain kuvittelen näin. 

Ehkä syy selviää tätä kirjoittaessa? Ehkä sinäkin olet joutunut syntipukiksi ja huomaat, että sinä et välttämättä ole sekaisin päästäsi, vaan sinun totuutesi on yksinkertaisesti eri kuin mitä muiden tarina sinusta on. Näiden kahden tarinan välillä voi olla todella jyrkkä konflikti ja, koska heitä muita on paljon ja sinua aika vähän, alat pian kyseenalaistaa omaa totuuttasi. 

Miksi Syntipukin päiväkirja?

Päiväkirjaan merkitään yleensä tapahtumia, fiiliksiä ja ideoita. Tämä päiväkirja on minulle terapiaa, sillä voin puhua aidosti omista asioistani enää vain yhden henkilön kanssa. Tämä yksi henkilö pitää minut edelleen järjissään ja kiinni reaalimaailmassa. Yksi henkilö on aivan liian vähän, mutta riittävästi nähdäkseni, että en mahdollisesti olekaan tulossa hulluksi. 

Asiat, joita alan kirjoittaa ylös, menevät koko ajan enemmän solmuun ja kaipaan keinoa purkaa tuntojani tekstiksi. On kohtuutonta kuormittaa yhtä henkilöä, vaikkakin hyvin rakasta ja tärkeää, sinulle selviää melko pian, mitä tarkoitan.

Siksi syntipukin päiväkirja: jotta minä muistaisin. Mikäli asiat menevät kaiken lisäksi vieläkin hullummaksi kuin mitä ne nyt ovat, jäljelle jää myös se toinen näkökulma. Varmuuden vuoksi. En tiedä, kuinka pitkälle asiat loppujen lopuksi tulevat menemään. 

Kun on selkä seinää vastan, nurkkaan ahdettuna, sosiaalisesti eristettynä ja oman perheensä hylkiönä, ei vaihtoehtoja ole montaa jäljellä. 

Tämä on minun vaihtoehtoni. Toivottavasti sinä löydät yhtymäkohtia omaan elämääsi, sillä elämme narsistisessa maailmassa, jossa valitettavasti taitavimmat manipuloijat voivat päättää siitä, mitä sinun elämässäsi tapahtuu.